 Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos - Lisää kuvia alempana sivua |
-- Herra Salminen "Salminen" -- Rekisterinumero VH-57439 -- Suomenpienhevosori -- Syntynyt 12.10.2008, 8v -- Punarautias, 144 cm -- Kasvattanut Salmi-Suokit, Suomi -- Omistaa Siljan Suomalaiset -- Koulutustaso KRJ Helppo B -- Ikääntyy satunnaisesti - 4v 12.01.2009 -- ei saavutuksia |
Luonnekuvaus
Salminen ei ole mitenkään tavallinen hevonen. Voin sanoa heti suoralta kädeltä ettei se missään nimessä ole helppo. Tästä lauseesta kuitenkin moni vetää nopeita johtopäätöksiä. Jos hevonen ei ole helppo, se vähintään syö lapset ja jyrää aikuiset. Salminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Kun puhumme Salmisesta ja sen ongelmista, muut hevosten ja varsinkin suomenhevosten omistajat uskottavasti nauraisivat - vähintään kippurassa! Salminen ja Salmisen ongelmat on hyvin salainen kansio, mutta kuitenkin kaikille julkinen. Päästäksenne asian ytimeen, on hyvinkin harmittavaa teidän kuulla, että joudutte lukemaan oikeastaan kaiken tästä tekstistä. Olkaa hyvä ja jatkakaa.
Salminen on ori siinä missä muutkin orit ovat. Se rakastaa tammojen huomiota ja heti jos silmä välttää, se mielellään tekee tarkempaa tuttavuutta tammoihin. Mikä Salmisesta sitten tekee niin omaperäisen? Salmisen erikoisruokavalio, tarkat aikajärjestelmät ja kenties vielä viimeisen päälle puunattu karsina jossa ei purukaan ole hievahtanut väärään suuntaan? Kyllä vain, tämä tekee Salmisesta omituisen ja toisinaan myös hieman ongelmallisen. Ori on kaikesta, mitä sen ympärillä tapahtuu, hyvin tarkka. Se ei missään nimessä salli jos aamuruuat myöhästyvät tai karsinaan on jäänyt pienikin lantakikkare. Salminen - toiselta nimeltään neiti Nirppanokka - osaa kyllä kertoa heti jos jokin asia on hullusti. Aamuruokia ei voi syödä jos ne ovat yli minuutin myöhässä, ruuaksi ei käy mikä tahansa pöperö, sen pitää olla tarkasti valittua ja Salmisen testaamaa. Ah-ja-voih, kun orille sitten tuputtaa väärään sapuskaa mikä meteli siitä syntyykään. Karsinan tulee olla puhdas seiniä ja kattoa myöten. Mitä jos vaikka hämähäkki sattuisi kiipeämään herran selkään, hyi sentään! Tässä vaiheessa puolustaudun omistajana: olen yrittänyt kaikkeni, mutta hermoraivarit ovat liikaa tallin muille hevosille, joten yritämme pitää orin tyytyväisenä.
Tarhaan Salminen menee oikein mielellään. Se rakastaa raitista ulkoilmaa ja juoksenteleekin mielellään tarhassa - kunhan tarha on hiekkatarha (lue: ei mutaa) ja lähettyvillä on tammoja, joille voi diivailla. Tarhakaverit ovat myös Salmiselle tärkeät. Sen kanssa pitää olla aina joku jota voi pomotella, jos herra itse tuntee alemmuuskompleksia. Kuitenkaan mitään veristä taistoa ei ori aloita - voi kauhistus, mitä siitäkin seuraisi! - vaan enemmänkin leikkimielistä pelleilyä tarhakaverin loppujen lopuksi luovuttavan. Tammojen lähettyvillä ori on todellinen diiva. Jos se osaisi puhua, se kertoisi vaikka heti tammoille miten paljon penkistä nousee ja tanssisi vaikka napatanssin jos tamma sitä pyytäisi, mutta onneksi voimme todeta jälleen tässä vaiheessa että onneksi kyseessä on hevonen. Itse tarhasta kiinni ottaminenkaan ei ole orin kanssa sen hankalampaa. Kävelee orin luokse, ottaa kiinni ja kävelee pois. Ori kulkee koulutetun koiran lailla nätisti, tosin vain silloin kun tammoja ei ole näkyvissä. Jos sitten tamma putkahtaa kulman takaa, ori muuttuu sadasosasekunnissa pörheäksi diivailijaksi ja hirnuu kun kuolemaa tehdessä. No, ainakin tamman huomio saatiin, jos ei muuta.
Vinkkejäkö hoitajalle? Ei, ei niitä pysty tässä ääneen kertomaan, sitä varten on kehitelty orille oma pieni Näin-Hoidat-Salmisen-opus, josta löydät kaiken tarvittavan tiedon orista. Kuitenkin aloitetaan aivan yksinkertaisesta asiasta itse orin hoidossa. Harjat eivät missään nimessä saa olla liian kovia, liian pehmeitä, liian kirkkaita tai liian punaisia. Ei punaisia koska se on tyttöjen väri. Harjatessa muista tarkkailla oria koko ajan, siltä varalta että se haluaa kommunikoida jotenkin. Älä harjaa liian lujaa, älä liian hiljaa. Älä tee sitä, älä tätä, tee niin ja tee näin. Näitä ohjeita kyllä riittää yllin kyllin. Pääasiassa Salminen on siis hyvinkin tarkka siitä kuka, koska, miten ja miksi sitä harjaa. Pikku hiljaa olemme yrittäneet oria saada totutetuksi toimintaan samalla tavalla kuin muutkin hevoset. Tämän historian takia, vanhoista juurista on kuitenkin melko monimutkaista päästä irti. Kaviot Salminen nostaa sitten kun siltä tuntuu ja varustaessa saattaa olla kuolaimien kanssa ongelmia jos ne ovat liian kylmät. Näitä ongelmia siis todellakin löytyy. Odottamista Salminen ei myöskään siedä, vaan kaiken pitää tapahtua juuri heti kun se on valmis. Silloin lähdetään liikkeelle ja seuraava pysähdys on vasta pihalla kentällä tai vaihtoehtoisesti maneesissa.
Kun sitten maastakäsin kaikki on kunnossa, on aika hypätä tämän hurjimuksen - vaiko hurmurin - selkään. Periaatteessa, todellakin periaattessa ja teoriassa, Salminen ei ole vaikea ratsastettava. Se miten orin näkee menevän kentällä, voi olla jotain aivan muuta kun itse istut selkään. Salmisen kanssa tulee kiinnittää huomiota paljon, todella paljon, istuntaan, apujen käyttöön ja samalla välttää ylimääräisten apuvälineiden käyttö. Orin kanssa ei siis tarvita raippaa, kannuksia, martingaalia, gramaaneita, sivuapuohjia tai muitakaan peräänantoon tai eteenpäin pyrkimykseen viitaavia apukeinoja. Salmisesta löytyy meinaan vauhtia, taitoa, tyyliä, yhteistyötä ja paljon muutakin positiivista. Orin kanssa saa kuitenkin tehdä töitä löytääkseen kultaisen keskitien. On siis tärkeää kiinnittää huomio juuri istuntaan, koska jo pienestä painovirheestä ori voin itsekkin tehdä virheen. Ja kun ori tekee virheen ja sitä siitä rankaistaan, työ voidaankin aloittaa heti alusta. Siis virheen sattuessa katsomme hieman peiliin, mietimme mikä meni vikaan ja koitamme uudestaan erilaisilla avuilla. Jos tämä ei auta, suuntamme on seuraavaksi valmennus.
Sellainen itse Salminen on siis yleisratsuna. Nyt pääsemme porautumaan tarkemmin ja lajikohtaisemmin. Kouluratsastus on yksi Salmisen lempipuuhista ja siinä se yrittääkin mielellään parhaansa. Ori taitaa kyllä jopa Helppo A-tasoisia liikkeitä, mutta potentiaali, eteenpäinpyrkimys tai vaihtoehtoisesti ratsastajan ja Salmisen yhteistyö ei vain toimi. Valmennusten, treenaamisen ja tutustumisen myötä, uskon kuitenkin potentiaalisen orin vielä joskus pääsevän Helppo A-tasolle. Orin askeleet ovat mukaansatempaavat ja rytmikkäät ja kunnon verryttelyllä orin muoto on hyvinkin ryhdikäs ja näyttävä. Niin laukka kuin ravikin ovat lennokkaita, mutta niissä on kuitenkin paljon hienosäätövaraa. Esteille Salmisen kanssa voi myös mennä huoletta. Se ei missään tilanteessa, missään aikamuodossa, ikinä kiellä. Se hyppää vaikka takaperin jos siltä niin vaaditaan. Tietenkin nirppanokkaisen pikku kaviokkaan täytyy olla täysin varma, että ratsastaja on täydellisessä balanssissa hänen monimutkaisen sielunsa kanssa ja ymmärtää myös niitä pukkeja joita saattaa pilkahdella esteiden välissä. Esteitä ylittyy jopa 90 senttiin asti ja varmasti jopa hieman korkeampiakin, ainakin kotikentällä. Maastoon ja maastoesteille suuntaamme myös, ihan mielenkiinnon ylläpitämisen vuoksi. Salminen haluaa kuitenkin olla menemättä veteen, hyppäämättä sinne varsinkaan. Ja tietenkin ratsastajan tämä tulee ymmärtää, eihän neiti Nirppanokka halua kavioidensa kastuvan! Maastoesteet onnistuvat siis muuten siinä missä esteetkin ja vauhtiakin piisaa pitkillä suorilla. Ratsastuslajien lisäksi ori pääsee toisinaan kärryjen eteen. Salminen on oiva valjakkohevonen, kiitos monipuolisen peruskoulutuksen. Kärryjä vedetään kiltisti ja toimitaan jopa toisinaan paremmin kun selästä käsin - ei ole hillumassa perunasäkkiä selässä, ori varmaankin tuumii.
Kilpailuaamu on Salmiselle yksi elämän suurimmista.. Ongelmista. Aamuruoka jaetaankin jo puolitunti-tunti ennen aikojaan ja herra joutuu heräämään kauneusuniltaan! Ja ei se tähän lopu. Ori suorastaan hyppää kattoparruihin kun eteen tuodaan kuljetussuojat, loimi ja häntäsuoja sekä kisaharjalaatikko. Ensinnäkin kisaharjalaatikossa on liikaa punaista, toiseksi kuljetustamineet pilaavat lookin. Tappelemisen, riehumisen ja sian tappamis-huutojen jälkeen ori on kuitenkin joten kuten saatu lähtövalmiiksi ja on siis aika siirtää Salminen karsinasta traileriin tai autoon. Mihin tahansa kopperoon ei poika halua nenäänsä tunkea vaan trailerissa tulisi olla raikasta - ettei mikään lika vain tartu Salmisen upean kiiltävään olemukseen. Lastaaminen ei yleensä tuota vaikeuksia, tosin orilla saattaa toisinaan olla hyvinkin vaihtelevat mielipiteet.
Kilpailupaikka ei ole välttämättä Salmisen lempipaikkoja. Tietenkin itse paikasta riippuen. Ei saa olla liikaa muita oreja tai edes eunuk.. anteeksi, ruunia. Kun tammoja on eniten ja ne ympäröivät Salmista, on orillakin hyvä olla. Verryttely menee siinä missä kotonakin, jos itse mokaan hevonen mokaa. Ennen rataa on tapana itsekin toistella lausetta; "Jos nyt mokaat.. Älä mokaa!", josta tuskin on sen kummempaa apua, ori kun homman aika kuitenkin hoitaa kotiin jättipottien kera. Oli kyseessä esteitä, kenttää, koulua tai valjakkoa Salminen suoriutuu tehtävästä aina kunnialla ja suurella ongelmanratkonta kyvyllää, joka tietenkin tarkoittaa, jos jokin ei ole hyvin, älä tee mitään.
Sukututkimus
| Herra Salminen sh, 144 cm |
i. Hulpakka Huijaus sph, 141 cm, m, evm |
ii. Viimoinen Tilaisuus sph, 144 cm, evm |
iii. Ryysyrannan Julpakko sph, 139 cm, evm |
| iie. Helmiinan Kaunokainen sph, 147 cm, evm |
|||
| ie. Ihmetyttö Ulna sph, 137 cm, evm |
iei. Viimeinen Eksä sph, 138 cm, evm |
||
| iee. Rakkauden Rajavuus sph, 136 cm, evm |
|||
| e. Keinukallion Vilhelmiina sph, 146 cm, prt |
ei. Keinukallion Kuperkeikka sph, 146 cm, evm |
eii. Viima-Pesäke sph, 148 cm, evm |
|
| eie. Keinukallion Sarina sph, 145 cm, evm |
|||
| ee. Keinukallion Vinjaus sph, 144 cm, evm |
eei. Isopoika Opetus sph, 143 cm, evm |
||
| eee. Intiaani Neitokainen sph, 146 cm, evm |
Astunut tamman Tillintallin/Tättärää
|
t. Siljan SydänBeba |
o. Siljan Mustapekka |
Suvullisesti Salminen on täydellisesti onnistunut, niinkuin muutkin Salmi-Suokkien kasvatit. Isä, Hulpakka Huijaus on upea jalostusori, joka todellakin on niittänyt mainetta ja kunniaa. Tämä musta 141 senttinen pienori kilpaili useana vuotena peräkkäin niin koulu-, este- kuin kenttämestaruuksissa jotka olivat pienhevosille tarkoitetut. Lisäksi kertaalleen ori kilpaili isojen suomenhevosten kanssa estemestaruudesta, ollen silloin upeasti kolmannella sijalla! Pienen ja pippurisen orin luonne on myös hyvin orimainen ja rohkea. Se tekee kaiken pyydettävän ja rakastaa haasteita. Tästä herrasta voisi todellakin sanoa että se on ihanneori ja on enemmän kuin loistavaa saada tälläinen hevonen Salmisen isäksi.
Isänisä eli Viimoinen Tilaisuus on myös hyvin suosittu jalostusori, vaikkei se varsansa kanssa pysty kilpailemaan paremmuudesta. Tämä jo hieman vanhemman puolinen herra kilpaili nuoruudessaan pääasiassa kansallisiassa koulukilpailuissa ja monia kertoja upeasti sijoittuen jopa Vaativa A tasolla. Luonteeltaan Viimoinen Tilaisuus oli säpäkkä, mutta vanhemiten hyvin rauhoittunut. Väriltään ori on tummaruunikko ja säkäkorkeutta tältä pikkuherralta löytyy 144 senttiä. Isänisänisä sai elämänsä aikana vain neljä varsaa, mutta kaikki näitä varsoista näytti kyntensä ratsastusradoilla, miltein lajissa kuin lajissa. Ori Ryysyrannan Julpakko oli todella pieni, vain 139 senttinen ruunikko suomenhevonen. Isänisänemä puolestaan oli tummarautias kaunokainen Helmiinan Kaunokainen.
Salmisen isänemä Ihmetyttö Ulna on todellakin nimensä veroinen! Tämä vain 137 senttinen tamma mitteli isojen suomenhevosten kanssa raveissa saaden aikaan upeita ennätyksiä ja tehden myös yhden rata ennätyksen. Tämän lisäksi, raviuran lopetettuaan tamma kilpaili vielä ratsastuslajeissa, pärjäten valjakkoajossa ja kenttäratsastuksessa parhaiten. Ihmetyttö tämä tamma siis todellakin on! Varsoja tamma ei ole saanut kuin yhden ja sekin on tietenkin upeaakin upeampi Hulpakka Huijaus joka on Salmisen isä. Sukunsa puolesta tamma ei ole kovin ihmeellinen, vain suvussa on pieniä ravureita, isänä Viimeinen Eksä ja emänä pieni monteravuri Rakkauden Rajavuus.
Salmisen emä, Keinukallion Vilhelmiina on myös ratsupuolen suokkeja, mutta valitettavasti tamma ei enää nykyään kilpaile jalkaongelmien takia, mutta toimii kuitenkin siitoskäytössä. Emänä tamma on loistava ja jälkeläiset ovat olleet todella hyviä ratsupienhevosia, jotka on näyttänyt kyntensä lajissa kuin lajissa. Tamma on yksi Salmisten kantatammoista ja siksi myös hyvin arvokas. Luonteeltaan tamma on hyvin äidillinen ja huolehtiva, mikä on totta kai upea piirre siitostammassa. Kilpailessaan tamma kilpaili Helppo B tasoisissa koululuokissa ja hyppäsi jopa metrisiä esteitä, kuitenkaan kummemman suuria kilpailuita kilpailematta. Tamma kuitenkin palkittiin useissa laatuarvosteluissa rakenteensa ja tyylinsä puolesta.
Emänisä on nykyään ruunattu herra on toimii ratsastuskoulussa tuntiponina. Ori ruunattiin 13 vuotiaana, joten edelleen tästäkin herrasta löytyy orimaisuutta, vaikka ratsastaessa ruuna onkin unelma. Tämä 146 senttinen Keinukallion Kuperkeikka on hyvin suosittu tuntiponi ja siitä todellakin tapellaan että se saadaan tunnille. Kilpailuissa herra on oikea rusettihai, oli kyse sitten pienestä 40 sentin luokasta tai vaativammasta kenttäkisasta jossa vaaditaan kuntoa. Ruunalta löytyy siis edelleen kunnon meno ja se on tietenkin loistavaa. Suvullisesti upea ruuna on myöskin ja jälkeläisiä tämä jätti jälkeensä noin kahdeksan kappaletta. Isänä tällä hurjimuksella toimii vauhdikas 148 senttinen esteratsu ja ravuri Viima-Pesäke ja emänä puolestaan 145 senttinen Keinukallion Sarina.
Emänemänä toimii hyvin kaunis ja näyttelyissä useaan otteeseen palkittu Keinukallion Vinjaus, joka on yksi Keinukallion Ratsutilan menestyneimmistä suomenpienhevostista. Säkäkorkeutta tammalta löytyy 144 senttimetriä ja nykyään, 18 vuoden iässä, tamma toimii enää vain siitoskäytössä. Tamma on periyttänyt upeaa ulkonäköä ja todella perussuomalaista luonnetta, jota ilmenee useassa tamman jälkeläisessä. Nuorempana tamma kilpaili pääasiassa valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa, mutta ei kuitenkaan niittänyt näistä kilpailuista niin suurta mainetta kun mitä sai näyttelyiden ja laatuarvosteluiden - sekä jälkeläisten - kautta. Isänä tällä neitokaisella toimii 143 senttinen pienori Isopoika Opetus ja emänä puolestaan 146 senttinen pikkutamma Intiaani Neitokainen.
Kisakalenteri
22.08.2008 - NJ näyttely - Naturael - LKV3, irtoSERT, JS - päätuomarina Alina J.
|
KRJ 12 sijoitusta 05.03.2009 - KRJ - HeB - 3/34 07.03.2009 - KRJ - HeB - 4/40 23.08.2009 - KRJ - HeC - 5/50 27.11.2009 - KRJ - HeC - 2/30 04.12.2009 - KRJ - HeB - 2/50 05.12.2009 - KRJ - HeC - 3/50 06.12.2009 - KRJ - HeB - 6/50 03.12.2009 - KRJ - HeC - 6/60 11.12.2009 - KRJ - HeC - 3/72 11.12.2009 - KRJ - HeB - 4/60 13.12.2009 - KRJ - HeC - 3/60 13.12.2009 - KRJ - KNS - 6/60 |
ERJ 14 sijoitusta 01.03.2009 - ERJ - 80 cm - 2/26 06.03.2009 - ERJ - 90 cm - 1/30 15.08.2009 - ERJ - 80 cm - 7/100 18.08.2009 - ERJ - 80 cm - 7/100 19.08.2009 - ERJ - 80 cm - 7/100 16.08.2009 - ERJ - 70 cm - 3/50 30.08.2009 - ERJ-CUP - 90cm - 8/223 11.11.2009 - ERJ - 90 cm - 8/70 17.11.2009 - ERJ - 60 cm - 1/33 13.11.2009 - ERJ - 80 cm - 6/42 14.11.2009 - ERJ - 80 cm - 1/42 15.11.2009 - ERJ - 90 cm - 5/32 05.12.2009 - ERJ - 90 cm - 6/60 11.12.2009 - ERJ - 70 cm - 6/65 |
VVJ 09 sijoitusta 24.11.2009 - VVJ - Vaativa - 1/21 18.11.2009 - VVJ - Vaativa - 2/4 19.11.2009 - VVJ - Vaativa - 1/4 27.11.2009 - VVJ - Vaativa - 3/22 30.11.2009 - VVJ - Vaativa - 1/22 05.12.2009 - VVJ - Vaativa - 1/12 11.12.2009 - VVJ - Vaativa - 2/16 12.12.2009 - VVJ - Vaativa - 1/16 13.12.2009 - VVJ - Vaativa - 1/16 |
KERJ 02 sijoitusta 19.08.2009 - KERJ - CCI/CIC* - 6/39 11.12.2009 - KERJ - Helppo - 3/26 |
Päiväkirja ja valmennukset
17.02.2009 - Tervetuloa Salminen & Historian lehdet havisevat
Kun kuulin että Salminen, se kuuluisa Salminen josta kaveriltani moneen otteeseen olen kuullut, on myynnissä, en vain yksinkertaisesti pystynyt pitämään näppejä erossa siitä. Niinpä soitin Salmisille (jos jotkut eivät ymmärtäneet niin Salmisen kasvattajat ovat Salmiset Riikka, Pekka ja Meeri) ja kerroin kiinnostukseni. Sain sieltä oikein iloisen vastaanoton ja paikan päälle saavuttuani ja pelkästään orin nähnyäni löin kättä päälle ja olin valmis hyökkäämään syötävän orin kimppuun. Ehkä innostuin liian aikaisin, historian lehdet olivat kuitenkin melko mielenkiintoiset.
Se miten Salmisesta tuli Salminen on hyvinkin monivaiheinen ja joskus myös sekava tarinanpoikanen. Salminen oli nuorena poikana juuri samallainen kun yleensä muutkin suomalaiset varsat siinä iässä. Leikkisä, rohkea ja hyvin orimainen. Jos näitä kolmea sanaa nyt verrataan luonteeseen, löytyykö sieltä joku? Ei vai? No ei kyllä löydy. Mitä sitten tapahtui kun viisi vuotias Salminen muutti meille ja totesin että ori ei ole sama leikkisä, rohkea ja orimainen olemuksensa? Ensin kirosin, sitten itkin ja lopuksi aloin nauramaan. Orilla oli paljon kaikkea muuta mikä korvaa nämä ihanne orin ominaisuudet - sillä on komea ulkonäkö, se on perimmiltään mitä kultaisin ja sen kanssa saa olla perfektionisti. Tämä kaikki on juuri sitä mitä oikeasti siis kaipaan!
Omista tarpeista nyt Salmiseen. Mitä tapahtui aika välillä 0-5 vuotta? Aloitetaan vaikka syntymällä. Ori syntyi siis Salmisten perheeseen 12.10, juuri sinä aamuna kun ensimmäiset pakkaset alkoivat muistuttaa talven tulosta. Ori nimettiin Pekka Salmisen mukaan, Herra Salmiseksi. Nuori, terve ja reipas ori varsa eleli vieroitusikäänsä asti Salmisilla, joiden resurssit eivät kuitenkaan sallineet Salmisen pitoa jatkossa. Niinpä ori myytiin 20-vuotiaalle kasvattajalle, minun hyvälle ystävälleni, joka orin peruskoulutti ja jonka luona ori sai ensimmäiset palkintosa. Kolme vuotiaana ori myytiin uudestaan. Tällä kertaa se päätyi hieman tädillisemmälle ihmiselle. Kiltin luonteensa ja hyvän peruskoulutuksen ansiosta ori oli hänelle periaatteessa loistava! Tämä koti toi Salmiselle kuitenkin juuri niitä piirteitä joita yritän karttaa. Tämä Täti Moonika halusi aina että orilla oli täydelliset vastineet yksityistallissa mihin se oli majoitettu. Tämän täydellisempääkin täydellisemmän kahden vuoden aikana ori oli kehittänyt itselleen uusia luonteenpiirteitä ja samalla siitä oli muuttunut todellinen diivan ja nirppanokan alku. juuri ennen viisivuotis päiväänsä ori palasi kasvattajille mainitsemattomien syiden takia. Ja loput onkin varmaan tiedossa.
Minulle on suuri kunnia saada omistaa Salminen. Vaikka se ei olekkaan ehkä se tallin testosteroisin ori, se on silti juuri jotain sellaista mitä muualta ei löydy. Jotain mitä löytyy vain yhdestä hevosesta päällä maan - Salmilaisuutta!
22.02.2009 - Kouluvalmennus Siljan Suomalaisissa, Valmentajana Aye
Ensinnäkin, aluksi jo sanon että harjoitelkaa reilusti enemmän yhteistyötä ja älkää missään nimessä vielä menkö kisoihin. Valmennus oli teidän osaltanne suoranainen katasrofi! Ori ei millään kuunnellut sinua, vaan pikemminkin jäpitti keskellä kenttää korvat taaksepäin suunnaten ja selvästi halumattomasti työskennellen. Nopean varuste ja hevostarkastuksen jälkeen totesin Salmisen terveeksi ja varusteet sopiviksi, mutta silti ei herra oikein suostunut yhteistyöhön. Niinpä kiinnitin enemmän huomiota omaan istuntaasi ja sieltä se ongelma sitten löytyikin. Muista ettet purista polvella ja reiden sisäosalla vaan pidät jalat rentona. Kädet rauhassa ja pohkeet lähellä, muttei kuitenkaan puristaen. Tunnin punnerruksen jälkeen saimme välttävän suorituksen aikaiseksi, toivottavasti ensi kerralla menee sitten paremmin.
27.02.2009 - Kouluvalmennus Siljan Suomalaisissa, Valmentajana Aye
Tässä on huomattava ero aikaisempaan. Huomaa että olette hieman enemmän jo tutustuneet toisiinne ja siksi valmennuskin meni jo hieman sutjakkaammin. Ensimmäiset 15 minuuttia kului taas istuntasi rentouttamiseen, mutta pian Salminen oli jo valmiimpi työskentelemään ja jatkamaan harjoituksia. Tälläkin kertaa jatkoimme perusasioilla. Kertasimme siirtymisiä ja muutamia lisäyksiä. Kunhan pidät tasaisen tuntuman ja et päästä jalkoja jännittymään (= et purista polvella ja sisäreidellä) Ori menee huomattavasti paremmin. Upeaa, teistä tulee vielä hyvä pari!
01.03.2009 - Salmisen & minun ensimmäiset kilpailut
Tänään oli siis ensimmäiset kilpailut minulla ja Salmisella. Aamulla olin jännityksestä kankeana ja niinpä tämä jännitys tietenkin Salmiseenkin tarttui. Aamu meni tapellessa orin kanssa ja olin jo valmis luovuttamaan ennen lastausta. Laustaus oli maailman kauheinta. Ori ei vain yksinkertaisesti suostunut tulemaan koppiin. Kun vihdoin - viiden ihmisen voimin - saimme Salmisen koppiin se aloitti hirvittävän mekkalan. Hyppäsin nopeasti rattiin ja kaasutimme kohti kisapaikkaa. Onneksi paikka ei ollut kaukana ja 20 minuutin päästä saavummekin perille.
Kävin nopeasti ilmoittautumassa ja huomasin kellon jo olevan todella paljon. Huikkasin apulaiselleni että ottaa Salmisen alas ja alkaa laittamaan sitä kuntoon, samalla kun itse juoksen nopeasti radan läpi. Rata ei ollut vaikeakaan, korkeuttakin oli 70-80 cm. Melko yksinkertaisia teitä, ei mitään ylitsepääsemättömiä. Muutamassa kohdassa hieman tarkkana, muuten ihan helppo nakki meille! Kiiruhdin takaisin autolle ja hyppäsin reippasti orin selkään. Salminen vaikutti jännittyneeltä ja haluttomalta. Suuntasimme verryttely alueelle. Lähtisimme viidentenä ja luokassa oli 26 lähtijää. Aloin reippaasti verryttelemään oria. Se tuntui jäpittävän kokoajan vastaan ja tunsin jo hiljalleen kauhun vatsassani. Tein muutamia siirtymisiä ennen laukkaa ja laukassa tein muutaman ympyrän ja sitten suuntasin pystylle. Ponnistuskohdassa Salminen laittoi yllättäen jarrut kiinni ja olin lähellä pudota sen selästä. Sain itseni kuitenkin kammettua takaisin ja komensin Oria hiukan. Se laittoi korvat luimuun ja sittenhän vasta rodeo alkoi - Salminen otti loikan sivulle, heitti muutaman makean pukin ja lähti täysillä kohti verrtyttelyalueen porttia. Juuri ennen törmäystä sain orin käännettyä uralle ja siitä nenän aitaan. Hengähdin syvään ja otin uuden yrityksen pystylle.
"Seuraavana radalle saapuu Decne ja hänen ratsunsa Herra Salminen" kuului kuuluttamosta. Jalat maitohapoilla käänsin Salmisen kisaradalle. Verryttelyssä olin jo ehtinyt tippua ja kokea toisen rodeoesityksen ja olin jopa saanut kerran hypättyä pystyn. Hengähdin tuskissani ja mietin nopeasti radan mielessäni. Pian kuului lähtömerkki ja tervehdin vielä nopeasti tuomaria. Käänsin Salmisen voltille, nostin laukan ja lähdin kohti lähtöä. Ja niin Salminen lähti. Ampaisi. Hyppäsi. Kääntyi. Kaikki juuri niinkuin olin suunnitellut. Uusinnassa kiristimme tahtia, teimme lyhyet tiet ja ylitimme maalilinjan - nollalla virhepisteellä. Taputin oria onnellisena kaulalle ja melkein onnen kyyneleet valuen kuuntelin tuloksen. Siirryimme johtoon!
Iloinen tuomari ja hänen assistenttinsa seisoivat edessämme kun saavuimme palkintojen jakoon. Aivan voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen toiseen sijaan. Pysäytin orin ja taputin sitä kiitokseksi. Kyllähän tästäkin pojasta tulee vielä maailman huippu, mietin mielessäni, samalla kun kättelin tuomaria.
15.05.2009 - Maastoestevalmennus Siljan Suomalaisissa, Valmentajana Aye
Salminen tuntui tänään olevan todella hyvässä vireessä. Aloitimme työskentelyn ensin kentällä hypäten muutaman pikku esteet verryttelyksi. Ori oli todella yhteistyöhaluinen ja miellyttävä. Niinpä siirryimme pian maastoesteisiin. Aloitimme hyppäämällä normaalin pienen tukin ja siinä ei ollutkaan Salmisen kanssa mitään ongelmia. Ongelmia ei tuottanut myöskään Pitkä tukki, hauta eikä avohauta. Kapean tukin kohdalla Salminen ohitti esteen, mikä hieman valpastutti ratsastajaa. Tämän ansioista ori hyppäsi esteen seuraavalla kerralla ilman ongelmia. Portaat olivat Salmiselle vaikeimmat. Se ei tuntunut ymmärtävän miten portaat hypätään ja tökkäsi aina ennen ylösnousua. Muutaman kerran ja kunnon pohkeiden jälkeen ori suoritti tehtävän hyvin, vaikka viimeiselle töksäyttikin. Vesiesteelle ori suorastaan imaisi ja selvästi nautti vedestä. Tämä herrahan on oikea kenttähirmu!
10.06.2009 - Eläinlääkärin käynti ja sairaslomaa
Niinhän siinä sitten kävi. Salminen joutui kuukaudeksi sairaslomalle. Aamulla kun kävin hepat tsekkaamassa laitumella huomasin että Salminen ontui. Niinpä otin orin talliin, tutkin läpikotoisin ja koska en löytänyt syytä, soitin eläinlääkärille. Tallin vakioeläinlääkäri porhalsikin pian pihaan ja tutki orin. Aluksi Salminen kiukutteli ja ei millään suvuinnut eläinlääkärin tutkia, mutta pikku hiljaa se sitten antoi taas tarkemmin katsoa. Mitään vakavaa ei onneksi löytynyt, mutta venähtänyt se oli. Kesäkuun loppuun asti lääkäri määräsi Salmisen lepoon, ei pääse edes laitumelle, tarhaan saa kyllä mennä. Ja kyllähän Salmista kiukutti kun kaverit saivat laiduntaa mutta hän ei! "Kuukauden päästä sitten oriseni" sanoin Salmiselle.
25.09.2009 - Kouluvalmennus Siljan Suomalaisissa, Valmentajana Fenella
Salminen oli jo alkuajasta energinen eikä se todellakaan kuunnellut mitään apujasi. Se kaasutteli mihin halusi ja pidätteet ei oikein mennyt läpi. Istuit syvälle satulaan ja pidätit sitä kunnolla niin ori tajusi että sen selässä on ratsastaja eikä se ole yksin. Se alkoi pikkuhiljaa hakeutumaan itse kuolaimelle ja menikin jo sitten ihan nätissä muodossa. Kaula oli juuri sopivasti kaarella ja se näytti hyvältä. Aloitimme aluksi vain pysähdyksillä ja peruutuksilla. Näissä asioissa oli aluksi hieman ongelmaa, sillä se ei halunnut pysähtyä, saati sitten peruuttaa. Sait sen kuitenkin ihan hyvin kuuntelemaan sinua ja lopulta se suostui peruuttamaan. Ratsastajan istunnassa oli parantamisen varaa ja sait tehdä suuresti töitä että istuit oikeassa kohdassa satulaa.
26.09.2009 - Rataestevalmennus Siljan Suomalaisissa, Valmentajana Fenella
Salminen näytti jo ennen esteiden pystytystä innokkaalta ja valmiilta toimintaa. Verrytellessäsi oria pystytin maneesiin kolme estettä jotka olivat sarjassa. Vuorossa olisi siis sarjan hyppääminen. Ori pälyili esteitä sen näköisenä että se puskisi sinne koska tahansa. Jouduit todella tekemään töitä että sait orin menemään sinne minne halusit. Kun viimein pääsimme hyppäämään, laitoin vain ensimmäiseen esteeseen 60cm korkeudelle pystyesteen. Yhden esteen hyppääminen meni hyvin, mutta Salminen näytti siltä että se ei viitsi nostaa jalkojaan noin pienissä esteissä. Nostin keskimmäisen esteen 80cm ja hyppäsitte kahden esteen sarjaa. Välillä Salminen näytti kieltävän toiselle esteelle kun se hidasti vauhtia mutta hyppäsi silti vaikka ihan pohjasta. Kolmas este nostettiin 90cm ja silloin ori syttyi. Se hyppäsi suurella innolla ja sitä oli ilo katsella.
18.11.2009 - Harjoutuskoulukilpailut Lacrisiassa, 12/19 50,3%
Tänään pakkasin Salmisen usean muun hevoseni kanssa traileriin ja lähdimme kohti Lacrisiaa harjouituskoulukisoihin. Aamulla Salminen on jo heti protestoinut ja tiesin ettei kyllä tämä päivä tulisi täydellisesti onnistumaan. Salminen oli kertaallee jopa pulkaissut seinä, joka on herralta hyvin harvinaista. Pääsimme kuitenkin hyvin kisapaikalle ja kisapaikalla Salminen sitten käyttäytyikin suhteellisen hyvin, vähän pelokkaan oloinen synkässä säässä herra kuitenkin oli. Tuuli puhalsi viimaisesti talli pihalla kuin laitoin Salmisen kuntoon ja hyppäsin itse selkään mennäkseni verryttelyyn.
Verryttelyssä ori tuntui hieman tahmealta ja haluttomalta ja kaiken kukkuraksi se oli pelkäävinään kaikkea. Jokainen nurkka, tuulenpuuska, katsoja ja hevonen olivat sen mielestä pelottavia ja vähintäänkin piti karkuun lähteä. Sain kuitenkin orin joten kuten verryteltyä käynnissä ja siirsin sen raviin. Ravi oli todella tököttävää ja rauhatonta, pikemminkin kuin ompelukone olisi jyllännyt täysillä. Yritin saada oria rauhoittumaan voltilla ja siirtymisillä, mutta ori vain tuppasi edelleen kyttäämään sinne tänne välittämättä ollenkaan minun avuistani. Komensin oria hieman keskittymään ja siitä vasta herra otti nokkiinsa ja jäppäsi sitten keskelle maneesia. Napsautin hieman raipalla ja ori heitti päänsä ylös ja alkoi niskuroida. Komensin uudestaan ja kun Salminen otti askeleen eteen, kiitin sitä. Verryttelin vielä toiseen suuntaan ja muutamaan kertaan ehdin nostamaan laukan kuin jo verryttelyaika loppui. Olin verkkaryhmästä lähtijänä ensimmäinen, joten pääsin miltein heti radalle.
Olin itse hieman jännittynyt, sillä en oikein kunnolla loppujen lopuksi ehtinyt verryttelemään Salmista. Sain kuitenkin jo lähtömerkin ja ehdin vain kertaalleen nostamaan laukan pikkuverryttelyssä. Salminen vaikutti tympääntyneeltä kuin annoin raipan mukana olevalle hoitajalle ja keräsin ohjat uudelleen mennäkseni radalle. Ratsastin mahdollisimman hyvin kohti tuomaria, mutta tunsin kuinka Salminen kiemusteli. Tervehdin ja lähdin suorittamaan rataa. Ja pitkästä aikaa se ei todellakaan mennyt hyvin. Paikoitellen ori oli hyvä, esimerkiksi toinen lisätty oli kasin arvoinen, mutta siirtymiset eivät olleet puhtaita - Salminen heitteli siirtymisissä päätään - ja laukassa ori tuppasi pukittelemaan ja pomppimaan. Lopullinen sijoitus oli 12/19 ja prosentteja saatiin jopa 50,3%. Tänään ei todellakaan ollut herran päivä, ehkä sitten ensi kerralla.
23.12.2009 - Pussihyppelyä jouluriehassa Reputadossa Salmisen kanssa
Tänään osallistuin muutaman hevosen kanssa Reputadon Jouluriehaan, jossa Salmisen kanssa osallistuin pussihyppelyyn. Emme olleet harjoitelleet sitten yhtään joulukiireiden alla, mutta päätimme silti päättäväisesti lähteä mukaan kisaan. Itse luulin ainakin omaavani suhteellisen hyvän tasapainon ja luotin että Salminen kyllä tulisi hyvin vierellä. Näitä oletuksia ei kuitenkaan olisi kannattanut tehdä, sillä kun kisa alkoi olin totaallisen hukassa. Kirpeä pakkanen nipisteli poskia maneesissakin ja sai hengityksen huuruamaan. Emme pääseet Salmisen kanssa parhaaseen lähtöön, mutta pujottelun kohdalla saimme jo kärjen kiinni ja kavaletilla olimme jo johtopaikalla. Mutta sitten vain onni kääntyi, hyppäsin täysin väärin kavaletin ja maistelinkin sitten seuraavaksi maneesin hiekkaa. Salminen hämmentyi kaatumistani ja jäi kavaletin toiselle puolelle. Pääsin kuitenkin jo ylös ja Salminen pomppasi hieman laajemmalla kaarella kavaletin yli. Meinasin uudestaan kaatua, mutta sain viime tipassa tasapainon. Pompin reippaasti maaliin ja totesin olleeni toiseksi viimeine - mutta ainakin minulla että Salmisella oli hauskaa, muuta väliä ei sitten ollutkaan!
20.01.2010 - (tarina)Estevalmennus Katajaniemen Tallilla, valmentajana Emmu
Kävelin kohmeessa, perässä löntystelevän orin kanssa, Katajaniemen maneesiin jossa jo muutama muu ratsukko käveli hevostensa kanssa. Pysäytin Salmisen keskelle ja aloin säätämään jalustimia oikean pituisiksi. Olin pitkästä aikaa Salmisen kanssa muualla valmennuksessa ja voin todeta että minua jännitti hirmuisesti! Salminen vaikutti aamulla jo nyreältä, mutta oli kuitenkin lastauksen ja varustamisen aikana käyttäytynyt suhteellisen hyvin. Ponnistin orin selkään ja kiristin vielä reiällä satulavyötä. Ori heilautti kiukkusesti häntäänsä kun pyysin sitä käyntiin, mutta lähti kuitenkin suhteellisen hyvin liikkeelle. Emmun käskyn käydessä verryttelyn alkamiseksi, keräsin Salmisen tuntumalle ja aloitin työstämisen käynnissä. Aluksi Salminen heittäytyi hankalaksi ja tuntui vastustelevan jokaista apua jonka siltä pyysin. Emmun ohjeiden avituksella sain Salmisen rentoutumaan edes hitusen ja siirryimme raviin. Ravissa ori innostui hieman ja pää tuppasi heittelehtimään sinne tänne. Asetin sitä voltilla hieman reilummin ja Emmun ohjeiden mukaan rentouduin itse selässä ja Salminen kulki jälleen huomattavasti paremmin, vaikka pään heiluttelu jatkui paikoitellen edelleen. Kun olin verrytellyt molemmat suunnat nostin laukan ja annoin orin laukata ohjeiden mukaisesti hieman reippaampaa laukkaa. Salminen selvästi nautti vauhdista ja osoitukseksi sainkin useaan kertaan roikkua harjassa orin pukitellessa suhteellisen iloisia pukkeja. Mutta tämä oli vasta alkua, kun pääsimme hyppäämiseen, Salmisella oli kaksi vaihdetta. Joko mentiin kovaa ja korkealta tai kiellettiin yllättäen. Kerran valmennuksen aikana selästäkin tipahdin, mutta onneksi kuitenkaan mitään ei sattunut. Jumppasarjalla "kovaa ja korkealta" -tyyli ei myöskään ollut hyvä, vaan muutamaan otteeseen meinasi herra täysin muksahtaa nenälleen kompuroiden puomeihin. Kun useampaan kertaan olimme koirraneet yhtä ja toista asiaa, löysimme lopulta orin kanssa yhteisen sävelen ja viimeiset kerrat meni huomattavasti paremmin! Lopuksi verryttelin Salmisen vielä ravissa ja heitin sille loimen päälle, jonka jälkeen Emmu antoi vielä hieman kotiin vietävää ohjeiden muodossa.
Valmentajan kommentti: tulossa
Kuvagalleria
Kuvat © kuvaaja ei halua nimeä esille, kiitos!
