» Siljan Jouluenkeli "Juuli"
» Rekisterinumero VH05-018-6764
» Suomenhevostamma
» Syntynyt 24.12.2008 (4v 10.01.2009)
» Vaalearautias, 151 cm
» Kasvattanut Siljan Suomalaiset
» Omistaa Siljan Suomalaiset
» Koulutustaso

KRJ Helppo B
ERJ 90 cm
KERJ Tuttari
VVJ Vaikea

» Yleispainoitteinen
» Ikääntyy satunnaisesti
» päiväkirja
» Saavutukset ei mainittavaa

Jos jostakin tammasta voidaan sanoa, että se on tammamainen, sanoisin sen olevan Juuli. Juuli on todellakin tamma ja se ei siitä mihinkään muutu. Tamman mielestä kaikki on aina jotenkin huonosti, surkeasti, kurjasti, ärsyttävästi tai se ei muuten vain jaksa kuunnella tai keskittyä. Tamman kanssa toimiminen on kaikkea muuta kuin unelmaa, mutta kyllä se on sen arvoista. Kovalla työllä, tuskalla ja monella ämpärisellä hikeä, tammasta kuoriutuu hyvinkin osaava ja kaunis tamma, jonka luonto on tammamaisin päällä maan.

Tarhassa Juuli on aivan selvä johtaja. Aivan selvästi ja muiden tästä asiasta on aivan turha tulla jotain sanomaan. Jos joku vain sattuu olemaan väärään aikaan väärässä paikassa, on tämän neitokaisen hammaskalusto oikein kiitettävästi takamuksessa kiinni. Ymmärtääpähän olla seuraavalla kerralla pois, voisi tamman kuvitella sanovan. Juuli ei kestä todellakaan ryttyilyä, ei minkään näköisiltä karvakorvilta. Toiseksi Juuli on todella mustasukkainen varsoistaan. Muut tammat eivät saa tulla lähellekään hänen varsaansa tai jälleen purukalusto pääsee käyttöön. Tamman mielestä varsalla kova kuri tekee siitä kestäväluontoisen ja no, ehkä tammalla on hieman vanhat kasvatusperiaatteet. Kiinni Juuli ei anna tarhasta ei sitten millään. Kauimmaisessa nurkassa se mulkoilee vain äkäisesti. Se ei suostu liikkumaan kurassa, neitokaisen jalathan siinä likautuvat. Niin kuin sanoin, missään suhteessa ei mikään ole ikinä Juulin mielestä hyvin. Kun sitten tamman saa kiinni – tai periaatteessa haettua – se kävelee hyvinkin möksöttävän näköisenä vieressä ja tuntuu kuin taluttaja pitäisi riimunnarua väärin käsissä, niin ärtyisältä tamma toisinaan näyttää.

Hoitaessa ei tamman käytös oikeastaan tästä parane. Se mulkoilee ja luimii sekä naksuttaa hampaitaan. Harja on liian kova, loimi huonosti, satula laitettiin liian ronskisti selkään.. ikinä ei mikään ole hyvin. On hyvinkin yleistä että Juuli luimii tai uhittelee. Tammaa pitää vain komentaa, jolloin se yleensä tyytyy vain näyttämään happamaa naamaa ja muutenkin on kuin väärällä kaviolla noussut. Tutustuessa kuitenkin tammaan paremmin ja hoitaessa tammaa kärsivällisesti – välittämättä luimimisesta ja myrsiydestä – Juuli alkaa hiljalleen käyttäytyä paremmin. Luimiminen vähenee, ei uhittelua, korvat nousevat hiljalleen pystyyn ja tamma alkaa nauttia huomiosta. Tämä vie kuitenkin rutkasti aikaa ja vaatii rautaista tahtoa. Tämän tamman kanssa kun mikään ei tapahdu hetkessä. Hoitaminen, luimimisen ja uhittelun pois laskien, onnistuu oikein oivallisesti. Juuli seisoo nätisti ja ei kummempia riehu tai muutenkaan säädä omiaan. Toisinaan tamma jopa saattaa alkaa nauttimaan harjaamisesta ja sen kanssa touhuamisesta. Vaikka neitokaisen perusluonteeseen kuuluu ylimääräinen tammamaisuus, se käyttäytyy toisinaan ihan siedettävästi. Varustaminen onnistuu ongelmitta, pitää vain huolehtia kaikki hyvin paikoilleen: suojat oikeaan kohtaan, satulahuopa varmasti suorassa ja etuharja nätisti edessä eikä rutussa niskahihnan alla. Kun kaikki nämä ovat okei, on tamma jokseenkin tyytyväinen. Eläinlääkäriin ja kengittäjään Juuli ei sen kummemmin viitsi kiinnittää huomiota, tamman mielestä ne ovat kaksijalkaisia siinä missä muutkin; kengittäjä vain laittaa kengät ja eläinlääkäri lääkitsee.

Ratsuna Juuli on, no, ainakin hyvin vastahakoinen. Sillä on omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Se niskuroi, kieltäytyy tekemästä ja heittäytyy hankalaksi hyvinkin helposti. Juuli tekisi oikein mielellään oman tahtonsa mukaan tai sitten vain seisoisi keskellä kenttää tekemättä mitään. Tätä emme kuitenkaan salli. Tamma tulee ratsastaa tosissaan ja sen kanssa ei pääsekään heti tekemään kaikkea niin kuin haluaisi, vaan ensi alkuun tapellaan, siitä kumpi on pomo ja sitten vasta aloitetaan itse tehtävän tekeminen. Kun tappeluvaiheen niskuroinnista, testailemisesta ja ongelmahevosen esittämisestä on päästy eteenpäin, voidaan jo tammasta itsestään sanoa jotain. Tammalla on miellyttävät, jokseenkin hieman töksähtävät mutta kuitenkin miellyttävät, askellajit. Vaikkei sen kanssa heti olekaan helppoa työskennellä, ratsastettuasi sen kunnolla, voit vain tammaa ihailla. Kouluratsastus onnistuu kiitettävästi neitokaisen kanssa. Se on toisinaan hyvinkin yritteliäs ja jaksaa tehdä samaa harjoitusta hyvinkin pitkään, kunhan se on mielenkiintoinen. Esteillä tamma on rohkea ja hyppää oikeastaan esteen kuin esteen. Aluksi Juuli saattaa hieman kenkkuilla ja olla menemättä, mutta päättäväisellä ratsastuksella Juulin saa kyllä hyppäämään loistavasti. Vaikka tammalla onkin kapasiteettiä enemmänkin, niskuroinnin takia sen kanssa pysytään suht matalissa esteissä. Valjakkoajoa Juulilla on kokeiltu ja tullaan jatkossa kilpailemaankin. Valjakossa Juuli oikeasti yrittää parhaansa. Se tekee kaiken minkä siltä pyytää ja toimii oikeastaan kärryjen edessä todella hyvin. Parivaljakkokaan ei tuota ongelmia, kunhan pari on yhtä reipas kuin Juuli.

Kisa-aamuna Juuli on vieläkin ärtyisämpi. Tällöin mikään ei ole hyvin, kaikki on väärin tai huonosti. Se kiukuttelee jokaiselle joka vähänkin tulee sen lähelle ja ei haluaisi millään syödä aamuheiniään. Harjaaminen kisa-aamuna tuntuu tuskaiselta kun tamma vain luimii ja on kuin mikäkin pikku lapsi. Kuljetussuojat saadessaan jalkaan Juuli polkee hermostuneesti jalkaa ja haluaa aivan selvästi näistä inhoista suojista eroon. Kävely suojien kanssa on vaikeaa, tamman kun pitää joka askeleella nostaa jalka ainakin kaksi metriä ylöspäin. Muuta ajateltavaa Juuli saa kun tullaan trailerille tai autolle. Tamma ei millään suostu menevään koppiin, vaan mieluummin kävelee ohi ja niskuroi vastaan. Kahden liinan kanssa ja kovalla työllä tamma kuitenkin saadaan koppiin ja siellä se sitten on nätisti kisapaikalle asti, välillä selvästi ilmoittaen itsestään ja kertoen jos kuski ajaa liian kovaa tai montusta.

Itse kisapaikalle päästyään Juuli on oikeastaan aivan erilainen kun kotona. Se katselee uteliaasti ympärille ja hirnuu enemmänkin mielenkiintoisesti kun ärtyisästi. Voisi jopa sanoa että tamma on mukavampi hieman vieraammissa paikoissa hoitaa. Se seisoo nätisti ja katselee korvat hörössä ympärilleen. Verryttelyssä tamma on ihmeellisen herkkä ja vain hetken ajasta se kuluttaa toimimattomuuteen. Sen kanssa ei tarvitse kauaakaan verrytellä kun se jo herkistyy ja alkaa kuunnella. Kouluratsastuskisoissa tämä on oikein kiva homma, varsinkin kun joskus verryttelyaikaa on rajoitettua. Estekisoissa tamma hyppää rohkeasti esteen kuin esteen. Kisasuoritus on aina sanottaisiinko täydellinen, tietenkin ratsastajan omia mokia lukuun ottamatta.

ei jälkeläisiä

ei näyttelyitä

Kuvat © PP-08, kiitos!